torstai 18. heinäkuuta 2013

Health is a relationship between you and your body

Tää teksti liittyy urheiluun. Mun urheilutaustoihin, toiveisiin ja tähän hetkeen. Haluun kirjottaa tästä, koska urheilu on ollu mun elämässä aina, pienestä saakka suuressa roolissa! Samalla ehkä saa  ittenikin taas ymmärtämään asioita paremmin kun kirjotan mun ajatukset tekstiin enkä vaan mieti itekseni. Teksti on siis normaalia pitempi, joten lukemista riittää, vaurautukaa :)

Mun urheilutaustat on suhteellisen yksinpuolinen, mutta kertomisen arvoinen kuitenkin. Jo pienestä asti oon käyny korispeleissä vanhempien kanssa, kunnes sitten noin 5-6vuotiaana mut vietiin tytöille ja pojille yhteiseen pallokerhoon. Silloin viimeistään innostuin siintä. Jo silloin sain kavereita treeneistä ja vuotta myöhemmin pääsinki sitten ihan pelkkään tyttöjoukkueeseen, vaikka olinki vielä hieman nuori. Muut joukkueessa olivat mua vuotta vanhempia, mutta pärjäsin hyvin. 

Siinä sitten lähes saman joukkueen kanssa kehityttiin yhdessä ja mentiin eteenpäin pelaillen, treenaten kokoajan enemmän ja kovempaan. Valmentajat vaihtui aina välillä, mutta joukkue pysyi suurimmaksi osaksi samana. Kunnes sitten alkoi kunnes treenaaminen ja kehittyminen hieman vanhempana ja siirryttiin aluesarja peleistä 2.divariin ja myöhemmin jopa yhdeksi vuodeksi SM-sarjaan. Takana on myös voitettu Ruotsin turnaus. Niiden lisäksi olen myös ollut maajoukkueleirillä, silloin kun oma kehitys oli huipussaan, mutta se jäi yhteen leiriin. Yksivuosi tuli pelattua naisten sarjaa, ja se olikin viiminen vuos. Koripalloa mun elämässä harrastuksena oli 9vuotta.

Oli mulla nuorempana kesäsin myös yleisurheilu ja muutenkin kävin omien treenien ohella salilla ja kesäisin lenkeillä. Mitalleja on paljo nuoremmalta iältä ja muutama koulujen välinen kisakin on voitettu! Eri lajeja on testailtu koripallon seuraksi ja talvisin on lasketeltu.


Mut ei se urheilu helppoa oo ollu. Pieneen tuntu että hävittiin aina joka peli ja voitot oli puolestaan yhtä juhlaa, kunnes niitäkin alko olee useemmin. En mie sinne harkkoihinkaan ihan aina ois jaksanu lähtee, varsinkaan jos koulu paino päällä ja mielessä oli jotain parempaan tekemistä. Tunnollisesti kyllä sinne sitten meni enkä katunu päätöstä, paitsi silloin ei sielläkään tuntunu mikään sujuvan. Mutta yleensä siintä tuli hyvä olo ja sai ajatukset muualle ja stressi unohtu hetkeks! Tosin mä oon aina ollu myös erittäin riskialtis ja mulla on vaivoja ollut vaikka muille jakaa! Toisinaan sormet, joskus nilkat ja polvet, mustelmat alko olla asuste vanhempana pelien koventuessa. 

Suurimmat ongelmat treenamiselle on ollu se kun mun jalkapöytä murtu ja se kipsattiin kolmeks viikoks ja siihen päälle vielä parantuminen ja takasin palautuminen. Ja sitten ennen Ruotsin turnausta mulla meni polven takakapseli ja ristisiteet, josta tuli kolme kuukautta liikuntakieltoo.. Tosin edelleen kärsin polvi- ja nilkkakivuista, mutta pärjään silti!

Koris sitten viime vuonna mun osalta loppui ja jäi ainoastaan omalla pihalla heittely tasolle. Samalla myös salilla käyminen ja muu urheilu väheni :( Omasta laiskuudestani... ja sitä mä kadun... Olin aina sopivan kokonen ja oon edelleen, ja mun ei tarvinut kattoo mitä mä suuhuni laitan, koska harjotusmäärät oli niin suuret, eikä kiloja tullut, eikä kyllä lähtenytkään, mut ei tarvinu! Sit kuitenkin kauan aikaa pysyin samanlaisena vaikkein liikkunutkaan enään niin paljoa, mutta tein jotain ja kaveri sano että kun on epäreiluu etten liho. No nyt kuitenkin huomaan sen itekki ja muutkin on huomannu ja oon saannut kuulla siintä. Sen takia entistä enemmän mä haluun palata siihen entiseen elämään kun liikuin ja olin tyytyväinen omaan kroppaani. Ainoo mikä estää laiskuus ja raha.

Mitä siihen sitten tarvii, että saa sen mitä haluaa ja toivoo ja että riittäis motivaatioo sekä halua muuttua/palata entiseen..

[1] TAVOITE - kun rupee tekee jotain tarvii sen tavoitteen/toiveen mihin tähtää ja mitä rupee saavuttamaan. sen lisäks se motivaatio täytyis löytää. koripallon kanssa, mun oli yleensä lähes pakko mennä sinne reeneihin, vaikka kuinka ois väsyttäny, mut nyt kun ei oo sitä pakkoa ni jään helpommin nukkumaan kun väsyttää ja valitsen aina sen mukavamman tavan viettää aikaa ilman hikoilua ja kipua.


[2] KEVYT RUOKA - ei tulosta synny vaikka kuinka treeneis, muttei syö oikein! Mutta kun ei se ruokakaan ilmasta ole! Herkullisii ja terveellisen näkösii ruokii näkee usein, mut onks kaikki oikeest niin terveellisiä kun miltä ne näyttää? -ei oo! Okei marjat on ja näyttää hyvältä, mut esim. mulla ei oo mahollista käyttää marjoja.. varsinkaan talvella ja kesällä ne maksaa niin paljon jos tuoretta tahtoo. Eli siis pitäis vaan sitä puuroa syyä, mutta kun en tykkää. Joten tääkään ei oo helppoa, koska mä en rupee siihen, että laskisin kaloreita!! 
                           


 

[3&4] MOTIVAATIO JA PÄÄTÖS - jotta sinne lenkille tulis lähettyy, lihaskuntoo tehtyy tai mietittyy mitä syö ja  onnistuis välttämään houkutukset, tarvis olla motivaatioo, mutta kun mulla on se on hukassa. Joskus mulle tulee sellain hetki, että "NYT, nyt mä rupeen treenaamaan" ja käyn ehkä kerran lenkillä ja siinä se. Enkä myöskään saa aikaseks kuluttaa rahojani mihinkään kuntosaliin, ainakaan nyt kun rahaa ei oo niin hirveesti... 

   
 

Mä tiiän että urheilulla on hyviä seurauksia niiden huonojen lisäksi ja vaikka se ei aina helppoa ois, niin tiiän että mä hyödyn siintä paljon..!. Joten nyt jos jollain ois jotain vinkkiä johonkin näihin kohtiin, niin laittakaas tulee tänne päin! Otan mielelläni vastaan myös teijän omia tarinoita, miten ootte saannu motivaatioo ja muutenkin onnistunut omissa tavoitteissanne! :) 

Tällänen teksti tällä kertaa, hieman erilainen, mitäs siellä ruudun toisella puolella tykättiin? Ite ainakin tykkäsin kirjoittaa tätä :)

3 kommenttia:

  1. Mua aikakii motivoi lähtemää lenkille kaikki ihanat ja värikkäät urheiluvaatteet! Ja hyvät kengät tottakai :)
    PS. Anteeks mulla on pistäny silmää sun tekstissä esiintyvät sellaset pienet kirjotusvirheet! Esim. Tää siintä, ni se on ihan siitä ja täs oli kans tää sana mitalleja, ni se on ihan yhel L-kirjaimel mitaleja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niihän ne motivoi,mutta kun sellaset vievät rahaa :) ja ei mitää, huomauttaa saa varsinkin kun teet sen asiallisesti. Ja myönnän, niitä on usein. MUN IKUINEN ONGELMA, OLLUT AINA :/ tästä pitkästä tekstistä en jaksanut tarkistaa..

      Poista
  2. Aina voi yrittää oikeesti alottaa liikunta ja alkaa syömää hyvin, joillain on siihen itsekurii, mut useimmilla ei. Muutos lähtee useimmiten kriisist ja sillo oot siihen ite valmis panostaa eniten ku oot saanu siit omast mielest "huonost elämäst" tarpeekses ja tulee sellain et noni nyt on vaa pakko ja kaikki tulee luonnostaa tyylii vihan kautta :D Sulla on varmast käytännös se liikunnan alottaminen uudellee helpompaa ku monella muulla, koska oot harrastanu aktiivisest liikuntaa ja sun lihasmuisti on tallella :) Uskon et jos vaan saat itestäs irti kehittyminen on tosi nopeeta :) Älä enää koskaa sano itelles laiskuudest sanaakaa vaa meet vaan! Alottaminen se vaikein juttu on ja sit ku oot saanu sen homman rullaa kaikki loppu hoituu itestää! :) Pitää pitää vaa kii siit rytmist liikunnan suhteen ja jos joskus ei huvita ni ei ainaka treenii missaa sen takii, mut tekee sit vaikka vähä kevyemmin! Sus on paaaaljon potentiaalii, just go for it girl! :)

    VastaaPoista