...Olen onnellinen!

Aloin tossa yhtenä päivänä miettimään ja asia jota aloin miettimään enemmän oli se mistä mä tykkään ja millain mä oon. Tulin siihen tulokseen, että on pirtee laiskottelija... En oo kovin laiska, paitsi jos sille päälle satun ja jotkut tietyt asiat ei vaan nappaa! Mut jos ton "laiskottelijan" jotenkin vois selittää, ni näin;

Mä rakastan sitä kun saa vaan olla! Kun ei oo kiire mihinkään eikä tarvi tehä mitään, tai jos tekee niin tekee sen huolella ja hitaasti. Tykkään siis kiireettömyydestä. Voisin viettää koko päivän sängyssä peiton alla, herkullisen näköinen hedelmälautanen kädessä ja katsella vaan leffoja, sarjoja, olla koneella, kuunnella musiikkia tai ihan vaan olla. Vielä parempaa jos saan tehdä sen mun rakkaani kanssa. Sellasina päivinä ei kuulu harjata hiuksia, välittää siintä mitä on päällä ja meikkaaminen todellakin jää väliin! Silloin vaan ollaan ja siintä mä tykkään! "Laiskotteluun" liittyen mä rakastan tunnelmavalaistusta ♥ ei iltaisin isoa ja kirkasta kattolamppua päälle, yök! Se rauhottaa, lisää onnellisuutta kummallista mutta kyllä!, ja se näyttää hyvältä! Ja näin keskellä kesää, se on yks niitä harvoja syitä, miks tykkään talvesta! Saa käpertyy peiton alle kuuman kaakaon kanssa, kun ulkona on kylmä ja saa polttaa kynttilöitä, jotka rauhoittaa entistä enemmän tuoksullaan tunnelmallisen valaistuksen lisäksi. Voisin myös maata paikallani tuntikaudet kun joku hieroo mun jalkoja, käsiä tai niskaa. Ne on niitä elämän pieniä suuria iloja! 

Löytyy minusta kuitenkin myös se erittäin vilkas ja pirteäkin puoli! Sen verran villi ettei joskus itekkään pysy perässä, että missä nyt mennään, mitä tehään ja mitä ihmettä tapahtuu. Joskus on vaan pakko saada siivoo, leipoo tai vaikka tanssii vaikka se ei multa hyvin suju. Jonain päivinä se nauraminen ei meinaa loppua ollenkaan vaikka kuinka vatsoihin sattuis. Joskus pelkkä makoilu on niin turhan tuntusta, että on vaan pakko mennä, vaikka jalat tai pää sanois jotain muuta. Hah! Välillä tulee myös fiilis siintä, että nyt mä rupeen syömää terveellisesti ja liikkuu säännöllisesti jotta pääsisin takas siihen kuntoo missä joskus olin, niin henkisellä että fyysiselläkin tasolla! Haluun vaan tuntee itteni terveeks ja hyvinvoivaksi urheilun ja ruuan avulla... jep, näit hetkii tulee usein, mutta liian harvoin niihin tarttuu kiinni ja ryhtyis toteuttaa niitä! ihan liian harvoin... jotenkin aina vaan tyytyy siihen helpompaan, vähemmän duunii vaativaan vaihtoehtoon, laiskotteluun, mukavuudenhaluisuuteen! Toisaalta mun energisyyteen ja fiilikseen "nyt on pakko tehä jotain" kuuluu myös se että haluu vaan kirjottaa jotain paljon! Tai aloittaa muuten vaan jonkun jutun, minkä valmistumiseen menee jonkin aikaa, mutta tähän ei kuulu kouluhommat millään tavalla, ne ei vedä mua luokseen kun magneetti, paremminkin hyljitään toisiamme, ei kuuluta yhteen paitsi pakon edessä... heh!

Jos vaan löytyi joku tapa yhistää tää kaikki?! Mutta sitten kun tarkemmin mietin, niin näitä kahta toisistaan poikkeavaa rentouttavaa asiaa ei saa yhdistää, ainakaan tässä elämässä, ainakaan mun elämässä! Laiskottelu voi piristää ja urheilu voi rentouttaa, mutta ovat silti täysin eri asioita. Näin on hyvä, ihminen, tai ainakin minä, tarvitsen molempia ihan yhtä paljon! Tällänen mä oon, nautin elämästä monipuolisesti, lähinnä fiiliksen ja tunteiden pohjalta. Elän hetkessä, asia kerrallaan. En pakota itseni mihinkään mistä en oikesti pidä tai mistä en nauti tai mitä en oikeasti halua tehdä, en enää koskaan! Sillä....

...Olen onnellinen!