Lomailuu

Huomeen koittaa viiminen päivä lomaa. Viime vuonna oli kipee koko loman, harrastin koripalloa, olin vuoden nuorempi, mulla oli vaaleenruskeet hiukset, mulla oli vähän rahaa, olin yläasteella, mun lempiruokaa oli tortillat  ja mun paraskaveri oli Noora. Ihmiset muuttuu vuoden aikana. Mäki oon muuttunu jonkin verran, mut sitten taas jotkun asiat on pysyny samana. En ollut flunssas, mutten kyllä kunnossakaan. Mä en harrasta enää koripalloa :'(, hiukset on vaaleemmat, mulla on nyttekin vähän rahaa. Nyt käyn lukiota, mutta lempiruoka on edelleen tortillat ja paraskaveri on Noora<3. Se miten mä oon muuttunu ei ehkä näy päällepäin, koska tän vuoden sisällä mä oon kasvanu sisäsesti. Oon vahvempi henkisesti ja fyysesti, oon viisaampi ja rohkeempi. Vuoteen on mahtunu paljon hyvää ja välillä vähä huonompaaki, mut kaikesta huolimatta mä oon tyytyväinen mun elämää. :) 

Syyslomakin alko sillä että musta tuli entistä vahvempi. "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ja sattuu iha helvetisti" No tällä kertaa se ei kyllä aluks tuntunu missää, mutta jälkeenpäin. Ja kun kasvamisesta puhutaan, ni mun kipukynnys on kasvanu hurjasti! Mutta mun tuurilla. ensimmäisenä lomapäivänä mä kaatuan pyörällä, ehkä ekaa kertaa, jos pyörällä harjoitteluun kuuluvia kaatuamisia ei lasketa. Olin tulossa kotiin illalla, ajoin seisaaltaa, poljin petti ja se oli meno. Kaatusin polvet eellä maahan, enkä ottanu edes käsillä vastaan. Ensimmäinen kommenttini oli "tadaa". Mitään kipua en tuntenut. Nousin ylös, huomasin että housut olivat menneet rikki täysin ja verta tuli iha mukavan paljo. Edelleenkään en mitään kipua tuntenut, en vielä pitkään aikaan. Soitin äitille että olen tulossa, mutten mitenkään erityisen nopeasti. Koti ovella huomasin jo ettei kaikki ollut täysin normaalisti, mutta kyyneltäkään ei ollut tullut. Mä oikeestaan vaan nauroin kokoajan. Ensimmäinen asia kun pääsin kotiin oli kameran esiinotto ja jalan kuvas. Äiti oli valmis jo viemään sairaalaan, ei niinkään jalan takia vaan tyhmien ideoitteni takia. Vasta kuvaussession jälkeen lähin pesemään jalkaa. Vasta tässä vaiheessa tuli itku. Voi sitä kirvelyn määrää kun haava oli syvä, sisältäen pieniä kivien ja housujen ja muun lian jäämiä, ei sentää pähkinän jäämiä tälläkertaa. No siinä sitte puhistelin sitä vedellä ja desifiointiaineilla. Auts! :( Yöksi laataria ja sideharso ja särkylääkettä, kyllä se siintä pikkuhiljaa! Kollari kuuri, vammasta kävelyä ja jalan varomista, sitä mun loma suurimmaksi osaksi oli! Tapahtumasta mulle jäi trauma :( seisaaltaa en oo ajanu se jälkee kertaakaan! Toivottavasti suurta arpea ei jää. Nyt se on erinäkönen kun tulevissa kuvissa, nyt siinä on enään rupea, PALJON! 

Maanantaina lähin pyörällä Nikille, mutta vauhti oli erittäin hidas. Ilma oli viileä, mutta luvassa oli vohveleitten tekoa. Ja oli muuten hyviä. Vohveleita ja kermavaahtoa, nam! Oli muutenki mukava ilta, tosin jalkaa särki ja väsytti, koska edellinen yö oli ollut erittäin kivulias :(

Tiistaina lähin pyörällä, omaa hidasta vauhtiani leffaan Nooran kanssa. Käytiin katsomassa Step Up Revolution. Oli ihan mahtava! Mä rakastuin leffan autoihin ja musiikkeihin ja muutenki seura oli parasta! Muutenkin mukava piristys lomalle ja hetkeksi unohtu myös kipu jalasta. 

Keskiviikkona mummo ja pappa tuli hakemaa mut aamupäivällä niille. Käytiin kaupassa ensin. Myöhemmin samana päivänä Niki tuli Kuusaankoskelle mun seuraks :) Pelattiin portti-pelii ja käytii mun isomummol ja säädettiin Kuusaan keskustassa, jep minä kipeen jalan kanssa kävelin muutaman kilometrin :p HITAASTI, mutta varmasti :) Pelattii sanajahtii iha liikaa. Ja mulla oli kokoajan hyvin-syönyt-olo... Mummolla olin loppuloman, ajan sielä käytin pelaten Nikin kanssa portti-pelii, sanajahtii. Koneella illalla. Kokopäivän syöden. Ja nukkuen. Ihanan rentoa! Yhtenä aamuna tosin heräsin siihen kun Ella innostu lumesta ja hyppäs suoraa mun kipeen jalan päälle :( not nice.

Lauantaina äiti haki minut (ja Ellan) kotii, mutta ennen sitä se leikki superäitiä ja vaihto papan renkaat. :) Sitte mentii Veturii. Käytii kahvilla ja _vähän_ kierreltiin kaupoissa. Sitte vihdoin oli ihan päästä kotii<3 Ens yö omas sängys<3 

Huominen taitaa mennä henkiseen valmistautumiseen koulua varten. Loma teki ihan hyvää ja osu aika oikeesee kohtaa! :) Nyt kaikenlaisii kuvii kuluneelta viikolta! :) ( ei oo missää järjestyksessä!!)

new york !!

2011 kevään aloin jo odottaa kesää ja sitku pääsin suorittaa mopokorttii ja sais skootterin. Kokoajan fiilikset vaa alko suurenee ja kesä alko lähenee. Mä olin jos varma siitä minkälaisen skootterin mä tahon ja mietin kuinka mä ajalen sillä ympäri Kouvolaa. Samaa aikaa mulla oli toinen unelma/haave/toive, nimittäin päästä New Yorkkii. Hetki mulle jos lupailtii sitä matkaa ja tarkotus oli lähtee koko perheen voimin syksyllä. Mut sitte ku iskä ei oiskaan saanu lomaa ni se toiveet siintä matkasta alko vähenee. Silti se pysy mun unelmissa. Sitten myöhemmin, ennen ku olin vielä täyttäny 15, aloin taas äitin kans puhuu siintä matkasta ja sit oli mahollisuus lähtee sinne kahestaa äitin kanssa. New Yorkin matka ei tulis olee mikää halpa eikä se skootterikaan, joten sain ehdon; skootteri tai New Yorkin matka. Siitä lähtien oli hankalaa, en mitenkää osannu päättää, päätöstä ei meinannu tulla millään, en yhtää osannu sanoo.

Muistan viel niin hyvin sen hetken ku tein se päätöksen. Olin matkal vessaa, keittiön kohal pysähyin juttelee äitin kans, joka teki iltapalaa sielä. Kerroin että olin valinnu New Yorkin matkan. 

Mun perusteluita siihe: 1.Luotan omiin ajotaitoihin, mut aina liikentees on muita hölmöi. 2.Skootterilla voin ajaa ympäri Kouvolaa, mut en ikiin New Yorkkii asti. 3.Siinä ei menis montaa vuotta ku saan auton. 5.Kunto pysyy hyvään ku käyttää pyörää. 4.Usein ei tuu tilaisuutta päästä Nykii, ja sitäähän mä olin unelmoinu! 

Joten oli aika haudata haaveet skootterista ja alkaa oottaa matkaa Isoon Omenaan! Yks unelma oli toteutumassa. Matka varattiin syyslomalle ja rahoi alettii säästää ja päivii laskettii kauan aikaa. 

Mulla oli tilaisuus lähtä sinne yksin ennen äitii ja viettää ite pidempi aika sielä, mutten mennyt. Hotellia me ei tarvittu, koska sukulaiset asuu sielä ja niiltä me saatiin maailmanparas yöpymispaikka. 

Päivät alko vähenee ja matka lähenee. Pikkuhiljaa piti alkaa vaihtelee rahaa, miettii vaatteita ja millään ei ois jaksanu oottaa.

Vihdoin tuli torstai 20.10 ja mä otin koulustakin vapaata. Kymmenen aikaa mummi ja vaari lähti viemää meitä lentokentälle, koska iskä oli töissä eikä päässyt viemään. Matka tuntu tosi pitkältä. Mukaan meillä on oli 2 matkalaukkuu ja käsimatkatavarat ja mahollisimman vähä tavaraa, jotta pysty tuomaa enemmän tavaraa kotiinpäin. :) Lentokentälle saapuessamme noin klo 12, halittiin ja hyvästeltiin mummi ja vaari ja sitte lähettiin lähtöselvityksen luokse. Jännistys kasvo kokoajan! Siintä huolimatta, että olin kipee, toteamaton angina, tietämätön silmien turpoaminen joka oli kestäny jos reilu kuukauden, muutenkin erittäin väsynyt olo, ni silti mä  jaksoin nauraa ja olla ilonen ja ootin ihan innoissaa koko tulevaa syyslomaviikkoa. Klo 13.25 oli aika kiinnittää turvavyöt ja suunnata kohti pilviä ja matka kohti New Yorkkia oli kunnolla alkanut.

Lento kesti odotettua kauemmin, koska meiän piti tietyistä syitä kiertää vähän pidemmän reitin kautta. Se kesti noin 9h, mutta aika meni leffojan katsoen, musiikkia kuunnellen, kuvaillen pilviä, syöden, nukkuen ja täysin jännittyneenä. Lento meni hyvin, ja kun oltiin perillä sielä oli alkuilta, ja meitä odoteltiinkin jo lentokentällä. Sukulaisille oli noin tunnin ajomatka ja perillä saataisiin levätä, ja syödä iltaruokaa, joka oli jokaikinen päivä aivan mahtavaa! Muutenki jokanen ruoka oli ku taivaassa ois syöny. Hampurilaiset<3 Ensimmäinen ilta oli rankka ja nukahin 300kanavaisen telkkarin eteen jo kello 20-21. Äiti sitte herätti ja menin siintä sänkyyn suoraa. Nukuin hyvin, mutta aikaeron takia heräsin jo kuuen aikaa ihan virkeenä. 

Jokanen aamu alko lääkkeillä, joita oli liikaa, ihanalla ja hyvällä aamupalalla, facebookissa käymisellä, suihkulla kauniissa suihkussa, meikkauksella sen mitä silmät kesti, ja sitte aina lähettiin johonki, missä meni melkeimpä kokopäivä. Melkein joka päivä syötiin ulkona hampurilaisia. Ruoka oli ihan sairaan hyvä jokapäivä, vaikka aikapaljo söin erilaisia hampurilaisia, pihvejä ja tulihan sitä hienossa kiinalaisessakin käytyä! Pizzaakin tilattii, söin ihania juustoja ja kaikkee ihanaa! Ruoka taivas koko NY. Ja kaikki oli isompaa! Ne juomat ja ateria koot mäkissä, huh huh, eihän sellasta edes jaksaisi syödä! 

P'äivät meni nopeasti hienoissa ostoskeskuksissa, nähtävyyksillä kuten esim. Empire State Building, Brooklyn bridge, memorial plaza WTC-tornien muistopaikka jossa oli turvatarkastukset, Central Park, St.Patrick's Cathedral, Time Square ja monet muut kauniit paikat. Pääsin myös käymään älyttömän isossa ja hienossa kuntokeskuksessa. Vapaudenpatsaan näin kameran takaanta, mut en juuri kovinkaan läheltä, mutta näin kuintekin. :) 

Olo oli aivan hirveä, mutta sen melkein jopa unohtui, kun täytyi kokoajan päästä näkemään uutta. Rahat loppu melkein kokonaan ensimmäisen shoppailupäivän jälkeen, mutta ei se mitään :) Ostin kaikkea ihanaa, mutta yks ihanimmista ostoksista, tosin äiti osti ne mulle, oli pidennykset :) Vaikka ne vähä pidens ja paksunsi ni ne oli tosi luonnolliset ja täysin oikean väriset. Äitin kanssa käytiin mun laitattamassa kynnet, jotka tehtiin silkistä. Tuli prinsessa olo. :) Mulla oli kauhea ikävä kaikki tärkeitä<3:( Yhtenä kauniina päivänä pääsin näkemään mun vanhaa valmentajaa, joka oli au pairina Nykissä. Pääsin näkemään koristakin sielä, iona collegen womens basketball joukkueen treenaja, mutta aivan mahtava kokemus! Ja muutenkin se päivä oli unohtumaton, niikun jokanen muukin!

Viikko oli aivan mahtava ja siihe sisälty paljon kaikkea ihanaa. Sain nähdä keltasia takseja todella paljon, ja tilasin itekki kerran taksin, Hilton hotellin vessan, paljon mäkkäreitä, ihmisiä, monia puolia kaupungista, junat, metrot, autot, bussit kaikkea aivan mahtavaa! En oo päivääkää katunu mun päätöstä lähteä sinne! Kaipaan takasin niin kauan kunnes pääsen sinne! Viimeinen tunnin ajomatka lentokentälle oli haikea. "Vastahan me tultiin, nytkö jo pitää lähteä?" Lento lähti till Finland klo 16.55. Matkassa meni noin 7h ja mä en millään saanu unta kun ootin vaan rakkaiden näkemistä. Siinä samalla skippasin yön ja tuli valvottuu periaatteessa kaks päivää putkeen.

Reissu oli aivan mahtava kaikinpuolin, muistan vieläkin kaiken kuin eilisen ja odotan ylikaiken sitä hetkeä, kun pääsen sinne takasin näkemään, kuinka koko paikka räjäyttää  tajunnan jo päivänvalossa, puhumattakaan illalla! 

I<3NY forever 

nyt kaikkea materiaalia sieltä ja mistä tulee mielee mun matka !!<3
(en jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta, KIITOS!)


                                                           mainokset ja videot:

vain pieni määrä matkan kuvia :

                                                                   lentokoneessa

                                                            

                                                                         mäkki :p <3

                                                             minä ja mun silmät :(

                                                                             Piper <3

                                                                     ='(((

                                                                ainoa säilynyt puu